Historia

LÄHDEKALLION HISTORIAA

Elokuussa 1953 teki opettaja Siiri Koivula iloisen löydön Taipalsaaren Merenlahden metsäiseltä kalliolta, jossa aukeni ihana näköala Saimaalle. Viereiselle tontille edellisenä kesänä muuttaneen Leevi-veljensä kehotuksesta hän ostikin tontin ja
rakennutti tälle paikalle kesämökin, joka valmistui seuraavana
kesänä ja sai nimeksi Lomakallio.
Kun Siiri eräänä päivänä kesällä 1956 kiitosmieli sydämessä palasi kesäpaikkaansa, sai hän sisäisen näyn: “Eikö tämä palanen ihanaa isänmaata saisi palvella Jumalan
kunniaa, Hänen valtakuntansa tulemiseksi monien sydämeen!” Kun Siiri Koivula sai samana kesänä kutsun Suomen Valkonauhaliiton kenttäsihteeriksi, jossa mm. joutui
vastaamaan kesäleirityön järjestelystä, päätti hän luovuttaa kesäpaikkansa tähän käyttöön. Luovutus tapahtui lahjakirjalla, jossa Siiri Koivula pidätti itselleen asumisoikeuden säilyttääkseen siellä vastaisissakin vaiheissa toimintavapautensa. Paikan nimi muutettiin Lähdekallioksi. Valkonauhaliitto laajensi päärakennusta, rakennutti saunan ja majoitusparakin. Elokuussa 1957 pidettiin ensimmäinen
tyttöleiri – osittain telttaleirinä. Parinkymmenen tytön leiristä vastasivat opettajan Mandi Sinkkonen, Sun Koivula “Kuku” ja Eila Kaarna “Epi”. Seuraavan kesän tyttöleiri olikin oikea suurleiri silloisissa olosuhteissa. Tyttöjä oli 56 ympäri Suomea. Kukun ja Epin lisäksi ohjelmasta vastasivat maisteri Helvi Mäkelä, opettaja Anna Rättyä “Räzy” sekä tyttötyöntekijä Eeva Lankinen. Reipas talkoiluhenki oli ominaista leireille näinä
kesinä. Elämän leivän siunaavien antimien lomassa osallistuttiin iloisin mielin oman leirikodin kunnostamiseen. Nuorten tyttöjen alttiudella ja palvelumielellä rohjettiin käydä käsiksi työhön kuin työhön. Leini kodissamme vieraili mm. pastori, myöhemmin rovasti, Toivo Lemmetyinen, “Topi-pappi” monena kesänä tyttöteirilläkin, puhuen omakohtaisen Vapahtajan vastaanottamisen tärkeydestä. 29.7.1958 tohtori Uuras Saarnivaara vihki Lähdekallion leirikäyttöön. Hän sanoi mm.: “Ne, jotka ovat itse saaneet juoda elävää vettä Kristuskalliosta, haluavat sanan ja rukouksen työasein tehdä työtä kyynellaakson muuttamiseksi lähteiden maaksi. Tulkoon Lähdekalliosta uusi keskus tätä tehtävää varten! Olkoon Kristus se kallio, josta täällä ammennetaan elävää vettä!” Kesällä 1960 sielunhoitajapäivillä puhujina olivat mm. rovasti M. Kuusi Katri-rouvineen, rovasti Yrjö A. Nummi sekä Antti Kurki. Tyttöleirit jatkuivat joka kesä.
Vuonna 1962 Lähdekallion omistus muuttui. Laestadiolaisten Lähetysyhdistysten uusheränneiden piirissä oli kauan ollut ajatus nuorisotyön kehittämisestä, erikoisesti kesäleirityöstä. Lähdekallio osoittautui sopivaksi paikaksi. Kun samanaikaisesti Suomen Valkonauhaliitolle tarjottiin keskeisempää leiripaikkaa, suostuikin tämä myymään siitä summasta, minkä se oli leirikotiin sijoittanut. – Lähdekallio- säätiön sydän- ajatukset syntyivät Kotkassa. Samaan aikaan ilmestyi kolmen pappisveljen julkaisu “Hiilloksessa oli tuli”. Myös Siiri Koivula, jolle Lähdekallio oli sekä aineellinen että hengellinen isänpenintö, iloitsi siitä, että siellä työ jatkuu herätyskristillisyyden hengessä. Perustettiin Lähdekallio- Säätiö. Säätiön kuutena toimikesänä laajennettiin aluetta ostamalla naapuritontti, rakennettiin kirkkosali ja majoitusrakennus. Rippikoulu- ja poikaleirit tulivat kuvioihin mukaan. Kymmenen vuotta oli leirikoti nimellisesti uusheränneiden laestadiolaisten käytössä, säätiön jälkeen keskusliiton ja lopuksi paikallisen yhdistyksen omistuksessa. Pienen
yhdistyksen resurssit eivät kuitenkaan riittäneet leirikodin ylläpitoon ja niin syntyi rinnalle vuonna 1972 kannatusyhdistys Lähdekallion Ystävät ry, joka ohjeenaan paikan alkuperäinen työnäky: “Tulkaa yhteen Jumalan lapset ja antakaa kaikesta kunnia Jumalalle, ainoalle!”, on Hänen armostaan jatkanut työtä. Vuonna 1974 siirtyi Lähdekallio kokonaan tämän laajapohjaisemman yhdistyksen omistukseen ja käyttöön. Ilman suuremman keskusjärjestön tukea työ ei taloudellisesti ole ollut helppoa. Sitäkin suurempana saatiin päivittäin kokea Jumalan ihmeitä tekevä armo. Sen osoituksena saimme vuoden 1974 loppuun mennessä uutta majoitustilaa neljä
talvilämpöistä huonetta, joissa kymmenen vuodepaikkaa. Kun tämä rukousten ja kiitoksen koti eräänä aurinkoisena sunnuntaina vihittiin tarkoitukseensa, sai se nimekseen sananmukaisesti “Armonmaja”. Rukousihmettä oli myös kesä ‘1975, jolloin saimme lahjaksi rakennustarpeet keittiön laajennusta varten. 14 m2:n lisätilat
valoisine keittiöineen ja avarine kellaritiloineen oli tuntuva helpotus työssä. Saatoimme vain nöyryytettyinä ja sydämen kiitollisuudella todeta: Herralta tämä on tullut, se on ihmeellistä meidän silmissämme! 80-luvulla lähdekalliolla pidettiin myös katulähetyksen kesäpäivät useina vuosina. Samoin 80,-ja 90 luvulla maanantait oli varattu Ristiryhmä- ja katulähetystyölle. Neuvostoliiton hajottua 90-luvun alussa alettiin järjestämään Pietarin juutalaislapsille joka kesäisiä leirejä. Useana kesänä
leireja oli kaksi kahden eri järjestön järjestämänä. Näitä leirejä pidettiin Koronan tuloon asti, jolloin rajat menivät siltä osin kiinni. Sittemmin Ukrainan sodan seuraukset ovat tehneet näiden leirien järjestämisen mahdottomaksi. Viime vuosina ovat suomalaiset tytöt ja pojat olleet yhdessä lastenleireillä. Ja leireillä on ollut kymmenittäin lapsia. Aikuisille on ollut mm. perhe-, naisten-, miesten-, raamattu- ja
lähetysleirejä sekä ystäväpäiviä. Vuodesta 2011 ja siitä eteenpäin lähdekalliolla järjestettiin myös kansainvälisiä päiviä turvapaikanhakijoille. Moni turvapaikanhakija pääsi tuolloin ensimmäistä kertaa suomalaiseen saunaan ja uimaan. Nykyään toiminta on keskittynyt enemmän paikallisella tasolla. Esimerkiksi torstaiseurat ovat joka viikko. Työstä vastaa hallitus puheenjohtajanaan Esa Tuuri. Hallitus pyrkii voimavarojensa mukaan pitämään vapaaehtoisvoimin rakennukset kunnossa ja pihamaan siistinä. Isoimpina remointteina on viime vuosina uudistettu kaikki WC:t,
peruskorjattu Siirin alkuperäinen mökki sekä aloitettu edelleen keskeneräinen (kevät 2024) keittiön remontti. Kaikki taidoista riippumatta ovat aina olleet ja ovat tänä päivänä tervetulleita talkoisiin. Talkopäivät ovat olleet alusta asti osa Lähdekallion
henkeä, ja niitä on järjetetty aina keväällä ja syksyllä. Olkoon rukouksemme jatkuvasti, että Herran Pyhä Henki saisi olla johtamassa kaikkea toimintaa ja koko leinikotiamme!
Lainaan tähän kohdan Sun Koivulan kirjoituksesta: “Ihminen näkee ulkonaisen, Jumala katsoo sydämeen. Ratkaisevaa Jumalan valtakunnan työntekijöissä parannuksen ja kilvoituksen tiellä on oikea henki. Olkoon teillä se mieli, mikä
Jeesuksella Kristuksella on, eikä vain se nimi, minkä isien perintönä tai lauman mukaan olemme saaneet. Näkyväiset häviävät, samoin kaikki mikä ihmisestä on, mutta Jumalan vahva perustus pysyy Iujana ja siinä öfl tämä sinetti: Herra tuntee omansa.”

2 Tim 2:19
LÄHDEKALLION YSTÄVÄT RY